Danfoss Lattialämmityksen suunnittelu Compendium [fi]

MAKING MODERN LIVING POSSIBLE

Käsikirja

Lattialämmityksen suunnittelu

www.heating.danfoss.com

Käsikirja Lattialämmityksen suunnittelu

Suunnittelukriteerit

Lattialämmityksen standardit

Kuluneiden vuosikymmenten aikana rakennusmenetelmien muutokset ovat aiheuttaneet sen, että asuntojen lämmitykseen kohdistuu pienempiä vaatimuksia, jolloin Danfossin lattialämmitys vastaa tasaiselle ja fysiologisesti hyväksyttäville pintalämpötiloille asetettuja vaatimuksia. Joissain tiloissa kuten kylpyhuoneissa lisälämmitys voi olla tarpeen, koska ammeen ja suihkun alla olevia alueita ei voida lämmittää ja tiloihin vaaditaan korkeampi lämpötila (24 °C normaalin 20 °C:een sijaan). Kyseisissä tiloissa lattialämmitys ylläpitää lattian lämpötilaa ja lisälämmitys saadaan muista lähteistä kuten seinälämmityksestä, lämmitetyistä pyyhetelineistä jne.

Seuraavat standardit on otettava huomioon lattialämmitystä suunniteltaessa ja asennettaessa:

EN 1991: Rakenteiden kuormat

▪

EN 1264: Lattialämmitys, järjestelmät ja osat

▪

DIN 4109: Äänieristys

▪

rakennusteollisuudessa ISO EN 140-8: Rakennusten ja

▪

rakennuselementtien äänieristyksen mitoittaminen

EN 13813: Tasoitusmateriaalit ja lattian

▪

tasoituslaastit

Vaadittavat tiedot laskelmia varten:

Yksityiskohtainen pohjapiirros, ulkoseinien

▪

rakenne, ikkunoiden koko ja tyyppi (tarvitaan EN 12831 -standardin mukaisen lämpökuorman laskemiseen).

Lattiapinnoitteen tyyppi ja sen

▪

lämmöneristävyys R

, koska

λ,B

lämmönluovutusteho riippuu erityisesti tasoituslaastin päälle asennetusta lattiarakenteesta. EN 1264 -standardin mukaan lämmöneristävyys R

olohuoneissa ja R

= 0,0 m² K/W

λ,B

= 0,1 m² K/W

λ,B

kylpyhuoneissa. Muista, enintään 0,15 m² K/ W:n arvoista on sovittava erikseen.

Rakennussuunnitelmat,

▪

rakennuspiirustukset ja kaikki huonetiedot on näytettävä. Laskelmien teon jälkeen putkikaavio ja -tiedot lisätään rakennussuunnitelmaan.

Danfossin lomakkeet laskelmia varten.

▪

Paikalliset rakennusmääräykset.

▪

Ammatilliset tiedot rajapintojen

▪

toteutuksesta lattian alle asennettavia lämmitysjärjestelmiä suunniteltaessa (ref: BVF).

Huom. EN 1264 -standardi on keskeinen lattialämmityksen asennuksessa. Kun noudatetaan standardia EN 13813 "Tasoitusmateriaalit ja lattian tasoituslaastit", Danfossin kolme Basic-järjestelmän rakennetta ovat mahdollisia.

Arvioidut esilaskelmat

Lattialämmityksellä lämmitetyn tilan vakiolämpökuorma

Danfoss SpeedUp- ja Basic-järjestelmien käsikirjojen tehotaulukoista käy ilmi erilaiset huoneen lämpötilat sekä keskuslämmitysjärjestelmän veden lämpötila suhteessa erilaisiin lattiapäällysteisiin. Taulukoissa annetaan laskelmat keskuslämmitysjärjestelmän veden lämpötilasta, jonka lattian alle asennettava lämmitys vaatii saavuttaakseen halutun tehon. Vaadittava lämmönlähteen ylälämpötila määrittää menoveden lämpötilan, joka on kuvattu yksityiskohtaisemmin kappaleessa

Tehtäessä Danfossin lattialämmityslaskelmia, tilan vakiolämpökuorman Q

huomioiminen on

N,f

oleellista. Jos lattialämmitys tulee monikerroksiseen rakennukseen, laskelmiin voidaan sisällyttää koko kerroksen lämmönsaanti, jos rajoitteita ei ole. Lämmönluovutusteho QH lasketaan yleisesti

ottaen lattialämmityksellä lämmitetyn tilan vakiolämpökuormasta Q

, johon lisätään EN

H,f

4701 -standardin osan 3 mukainen toleranssi:

Menoveden lämpötilan laskeminen. Lämmön virtaustiheys on sama sekä reuna- että mukavuusalueilla. Keskuslämmitysjärjestelmän veden lämpötila määritetään asennustyypin mukaan (katso tehotaulukot).

QH = (1 + x)* Q

: lattialämmityksellä lämmitetyn tilan

N,f

vakiolämpökuorma [W] QH: lämmönluovutusteho

Jos lämmitysjärjestelmä, esimerkiksi lattialämmitys, voi nostaa lämmönluovutustehoa nostamalla lämmönlähteen lämpötilaa, toleranssi on nolla. Silloin laskennallinen lämmönluovutus vastaa lattialämmityksellä lämmitetyn tilan vakiolämpökuormaa.

Danfoss Heating Solutions VGCTC320 © Danfoss 03/2011 1

max 29°C

Käsikirja Lattialämmityksen suunnittelu

Lämpöeristys, jolla vältetään lämpöhäviö alaspäin

Suurin sallittu pinnan lämpötila Θ

Fmax

On tärkeää huomioida lattialämmityksen alapuolisen eristyksen lämmöneristävyys niin, että lattialämmityksen luovuttama lämpö säteilee

EN 1264 -standardin osan 4 mukaisesti erotellaan kolme erilaista lattia-/kerrosrakennetta ja niiden mukaiset lämmöneristävyyden vähimmäisarvot:

pääasiassa ylöspäin.

Lämpöeristys R

Ins, min

a. Samankaltaisessa käytössä olevien tilojen yläpuolella 0,75 m² K/W b. Erilaisessa käytössä olevien tilojen yläpuolella (esim. kaupallisten tilojen

1,25 m² K/W

yläpuolella), lämmittämättömät tilat (esim. kellarit) ja pohjakerrokset c. Ulkotilojen (-15 °C) yläpuolella, esim. autohallit, käytävät 2,00 m² K/W

Yhden eristyskerroksen lämmöneristävyys R

λ.ins

lasketaan seuraavasti:

λ,ins

ins

EN 1264 -standardin mukaisesti suurin sallittu pinnan lämpötila on fysiologisista syistä 29 °C mukavuusalueella, 35 °C reuna-alueilla ja ti + 9 °C = 33 °C kylpyhuoneissa. Jos kylpyhuoneissa käytetään vakiolämpötilaa 20 tai 24 °C, tämä johtaa pinnan lämpötilan ja

: tehokas eristyspaksuus [m].

ins

: lämmönjohtavuus [W/m K].

ins

Pinnan lämpötilan rajoittaminen rajoittaa lattialämmityksen lämmönluovutustehoa. Se on tärkeä tekijä päätettäessä lisälämmitystarpeesta. Nykyaikaisten eristysten ansiosta lattialämmityksen lämmönluovutusteho on

riittävä 99 % tapauksista. huoneen lämpötilan väliseen eroon (9K mukavuusalueella ja kylpyhuoneissa ja 15K reuna-alueilla).

Lämpötilan vaihtelu (W)

Tyypillinen vertailukohta

Tehoon voi vaikuttaa lisäksi lämmitysputkien sijainti. Sijainnista riippuen voi esiintyä toisistaan eroavia pinnan lämpötiloja. Teho on korkeampi putkien yläpuolella kuin niiden välissä. Suurimman ja pienimmän pinnan lämpötilaeroa kutsutaan vaihteluksi (W). W = θ

Fmax

- θ

Fmin

Suuremmat putkien välit aiheuttavat suurempaa vaihtelua. Matalammalle asennetut putket hidastavat lämmitysjärjestelmää, kun taas pitkä etäisyys pinnasta jakaa lämmön tasaisemmin ja vaihtelu jää pieneksi. Koska suurinta sallittua lattian lämpötilaa ei saa ylittää, suurempi vaihtelu aiheuttaa suurempaa tehon menetystä kuin pienempi vaihtelu. Ensimmäisessä tapauksessa lattian keskimääräinen lämpötila on merkittävästi matalampi kuin suurin sallittu lämpötila.

Tyypillinen vertailukohta kertoo lämmön virtaustiheyden ja pinnan lämpötilan (pinnan lämpötila miinus huoneen lämpötila) välisen suhteen silloin, kun aluetta lämmitetään tasaisesti (vaihtelu = 0). Kun pinnan lämpötila on 9K huoneen lämpötilan yläpuolella, saavutetaan noin 100W/m²:n teho (noin 175 W/m², kun ylilämpötila on 15K). Koska tyypillisen vertailukohdan fyysiset parametrit ovat ihanteelliset ja se pätee järjestelmästä riippumatta, mikään suurimmalle

sallitulle pinnan lämpötilalle säädetty järjestelmä

ei voi saavuttaa yli 100 W/m²:n tehoa tai 175 W/

m²:n tehoa reuna-alueilla.

Tämän seurauksena lattiapinnan

lämmönluovutusteho q riippuu huoneen ja

pinnan lämpötilan erosta ja lämmön

siirtyvyydestä. Jälkimmäinen riippuu huoneen

ominaisuuksista, mukaan lukien huoneen

tuuletustarve, ja se kuvataan

lämmönsiirtokertoimena α

, joka on tässä 11,1

ges

W/m²K.

+ 8 hidden pages