Danfoss Lattialämmityksen suunnittelu Compendium [fi]

MAKING MODERN LIVING POSSIBLE

Käsikirja

Lattialämmityksen suunnittelu

www.heating.danfoss.com

Käsikirja	Lattialämmityksen suunnittelu

Suunnittelukriteerit	Kuluneiden vuosikymmenten aikana
	rakennusmenetelmien muutokset ovat
	aiheuttaneet sen, että asuntojen lämmitykseen
	kohdistuu pienempiä vaatimuksia, jolloin
	Danfossin lattialämmitys vastaa tasaiselle ja
	fysiologisesti hyväksyttäville pintalämpötiloille
	asetettuja vaatimuksia.
	Joissain tiloissa kuten kylpyhuoneissa
	lisälämmitys voi olla tarpeen, koska ammeen ja
	suihkun alla olevia alueita ei voida lämmittää ja
	tiloihin vaaditaan korkeampi lämpötila (24 °C
	normaalin 20 °C:een sijaan). Kyseisissä tiloissa
	lattialämmitys ylläpitää lattian lämpötilaa ja
	lisälämmitys saadaan muista lähteistä kuten
	seinälämmityksestä, lämmitetyistä
	pyyhetelineistä jne.

Vaadittavat tiedot laskelmia varten:

▪Yksityiskohtainen pohjapiirros, ulkoseinien rakenne, ikkunoiden koko ja tyyppi (tarvitaan EN 12831 -standardin mukaisen lämpökuorman laskemiseen).

▪Lattiapinnoitteen tyyppi ja sen lämmöneristävyys Rλ,B, koska lämmönluovutusteho riippuu erityisesti tasoituslaastin päälle asennetusta lattiarakenteesta. EN 1264 -standardin

mukaan lämmöneristävyys Rλ,B = 0,1 m² K/W olohuoneissa ja Rλ,B = 0,0 m² K/W kylpyhuoneissa. Muista, enintään 0,15 m² K/ W:n arvoista on sovittava erikseen.

▪Rakennussuunnitelmat, rakennuspiirustukset ja kaikki huonetiedot on näytettävä. Laskelmien teon jälkeen putkikaavio ja -tiedot lisätään rakennussuunnitelmaan.

▪Danfossin lomakkeet laskelmia varten.

Lattialämmityksen standardit

Arvioidut esilaskelmat

Seuraavat standardit on otettava huomioon lattialämmitystä suunniteltaessa ja asennettaessa:

▪EN 1991: Rakenteiden kuormat

▪EN 1264: Lattialämmitys, järjestelmät ja osat

▪DIN 4109: Äänieristys rakennusteollisuudessa

▪ISO EN 140-8: Rakennusten ja rakennuselementtien äänieristyksen mitoittaminen

▪EN 13813: Tasoitusmateriaalit ja lattian tasoituslaastit

Danfoss SpeedUpja Basic-järjestelmien käsikirjojen tehotaulukoista käy ilmi erilaiset huoneen lämpötilat sekä keskuslämmitysjärjestelmän veden lämpötila suhteessa erilaisiin lattiapäällysteisiin. Taulukoissa annetaan laskelmat keskuslämmitysjärjestelmän veden lämpötilasta, jonka lattian alle asennettava lämmitys vaatii saavuttaakseen halutun tehon.

Vaadittava lämmönlähteen ylälämpötila määrittää menoveden lämpötilan, joka on kuvattu yksityiskohtaisemmin kappaleessa

▪Paikalliset rakennusmääräykset.

▪Ammatilliset tiedot rajapintojen toteutuksesta lattian alle asennettavia lämmitysjärjestelmiä suunniteltaessa (ref: BVF).

Huom. EN 1264 -standardi on keskeinen lattialämmityksen asennuksessa. Kun noudatetaan standardia EN 13813 "Tasoitusmateriaalit ja lattian tasoituslaastit", Danfossin kolme Basic-järjestelmän rakennetta ovat mahdollisia.

Menoveden lämpötilan laskeminen. Lämmön virtaustiheys on sama sekä reunaettä mukavuusalueilla. Keskuslämmitysjärjestelmän veden lämpötila määritetään asennustyypin mukaan (katso tehotaulukot).

Lattialämmityksellä lämmitetyn tilan vakiolämpökuorma

Tehtäessä Danfossin lattialämmityslaskelmia, tilan vakiolämpökuorman QN,f huomioiminen on

oleellista. Jos lattialämmitys tulee monikerroksiseen rakennukseen, laskelmiin voidaan sisällyttää koko kerroksen lämmönsaanti, jos rajoitteita ei ole.

Lämmönluovutusteho QH lasketaan yleisesti

ottaen lattialämmityksellä lämmitetyn tilan vakiolämpökuormasta QH,f , johon lisätään EN

4701 -standardin osan 3 mukainen toleranssi:

QH = (1 + x)* QN,f

QN,f: lattialämmityksellä lämmitetyn tilan

vakiolämpökuorma [W] QH: lämmönluovutusteho

Jos lämmitysjärjestelmä, esimerkiksi lattialämmitys, voi nostaa lämmönluovutustehoa nostamalla lämmönlähteen lämpötilaa, toleranssi on nolla. Silloin laskennallinen lämmönluovutus vastaa lattialämmityksellä lämmitetyn tilan vakiolämpökuormaa.

Danfoss Heating Solutions

VGCTC320

© Danfoss

03/2011

1

Käsikirja	Lattialämmityksen suunnittelu

Lämpöeristys, jolla vältetään lämpöhäviö alaspäin

On tärkeää huomioida lattialämmityksen	EN 1264 -standardin osan 4 mukaisesti erotellaan
alapuolisen eristyksen lämmöneristävyys niin,	kolme erilaista lattia-/kerrosrakennetta ja niiden
että lattialämmityksen luovuttama lämpö säteilee	mukaiset lämmöneristävyyden vähimmäisarvot:

pääasiassa ylöspäin.

Lämpöeristys	R Ins, min
a. Samankaltaisessa käytössä olevien tilojen yläpuolella	0,75 m² K/W
b. Erilaisessa käytössä olevien tilojen yläpuolella (esim. kaupallisten tilojen	1,25 m² K/W
yläpuolella), lämmittämättömät tilat (esim. kellarit) ja pohjakerrokset
c. Ulkotilojen (-15 °C) yläpuolella, esim. autohallit, käytävät	2,00 m² K/W

Suurin sallittu pinnan lämpötila ΘFmax

Lämpötilan vaihtelu (W)

Tyypillinen vertailukohta

Yhden eristyskerroksen lämmöneristävyys Rλ.ins lasketaan seuraavasti:

	Rλ,ins =	Sins
		λins

EN 1264 -standardin mukaisesti suurin sallittu pinnan lämpötila on fysiologisista syistä 29 °C mukavuusalueella, 35 °C reuna-alueilla ja ti + 9 °C = 33 °C kylpyhuoneissa.

Jos kylpyhuoneissa käytetään vakiolämpötilaa 20 tai 24 °C, tämä johtaa pinnan lämpötilan ja huoneen lämpötilan väliseen eroon (9K mukavuusalueella ja kylpyhuoneissa ja 15K reuna-alueilla).

Sins: tehokas eristyspaksuus [m]. λins: lämmönjohtavuus [W/m K].

Pinnan lämpötilan rajoittaminen rajoittaa lattialämmityksen lämmönluovutustehoa. Se on tärkeä tekijä päätettäessä lisälämmitystarpeesta. Nykyaikaisten eristysten ansiosta lattialämmityksen lämmönluovutusteho on riittävä 99 % tapauksista.

Tehoon voi vaikuttaa lisäksi lämmitysputkien sijainti. Sijainnista riippuen voi esiintyä toisistaan eroavia pinnan lämpötiloja. Teho on korkeampi putkien yläpuolella kuin niiden välissä. Suurimman ja pienimmän pinnan lämpötilaeroa kutsutaan vaihteluksi (W).

W = θFmax - θFmin

Suuremmat putkien välit aiheuttavat suurempaa vaihtelua. Matalammalle asennetut putket hidastavat lämmitysjärjestelmää, kun taas pitkä etäisyys pinnasta jakaa lämmön tasaisemmin ja vaihtelu jää pieneksi. Koska suurinta sallittua lattian lämpötilaa ei saa ylittää, suurempi vaihtelu aiheuttaa suurempaa tehon menetystä kuin pienempi vaihtelu. Ensimmäisessä tapauksessa lattian keskimääräinen lämpötila on merkittävästi matalampi kuin suurin sallittu lämpötila.

Tyypillinen vertailukohta kertoo lämmön virtaustiheyden ja pinnan lämpötilan (pinnan lämpötila miinus huoneen lämpötila) välisen suhteen silloin, kun aluetta lämmitetään tasaisesti (vaihtelu = 0).

Kun pinnan lämpötila on 9K huoneen lämpötilan yläpuolella, saavutetaan noin 100W/m²:n teho (noin 175 W/m², kun ylilämpötila on 15K).

Koska tyypillisen vertailukohdan fyysiset parametrit ovat ihanteelliset ja se pätee järjestelmästä riippumatta, mikään suurimmalle

max 29°C

W

sallitulle pinnan lämpötilalle säädetty järjestelmä ei voi saavuttaa yli 100 W/m²:n tehoa tai 175 W/ m²:n tehoa reuna-alueilla.

Tämän seurauksena lattiapinnan lämmönluovutusteho q riippuu huoneen ja pinnan lämpötilan erosta ja lämmön siirtyvyydestä. Jälkimmäinen riippuu huoneen ominaisuuksista, mukaan lukien huoneen tuuletustarve, ja se kuvataan lämmönsiirtokertoimena αges, joka on tässä 11,1

W/m²K.

2

VGCTC320

© Danfoss

03/2011

Danfoss Heating Solutions