PMC BB5 SE User Manual

highend

Highend on oma
alueensa Himaail­massa. Kategorian
alle kokoamme jol­lakin tavalla erilai­sia, eksoottisia tai
tavallista kapeam­paa harrastajaryh­mää kiinnostavia
laitteita ja tarvik­keita. Kokeiltujen
laitteiden ei siis
tarvitse välttämät­tä olla kymmenien
tuhansien eurojen
hintaisia ja siten
useimpien saavut­tamattomissa, jos­kin sellaisille alue
onkin omiaan.

Hermuset: PMC BB5 SE -kaiuttimet

Teksti Matti Hermunen Kuvat Mauri Eronen

80

highend

Yli kotitarpeiden

Rastilan keväisten Kartano soi taas -messujen
vetonaulana oli kohtuuttoman kokoinen ja älyttömän
kykenevä PMC BB5 SE, joka saatiin soimaan
lupaavasti hankalassa messuhuoneessakin. Kun PMC
roudattiin messuilta kotiin kuunneltavaksi, odotukset
olivat kovat.

KOTIIN tarkoitettu BB5 SE on PMC:n SE-sarjan suurin
yhden kotelon malli, jonka saa passiivisena tai aktiivise­na. Sen luvataan hoitavan nikottelematta kaiken, oli
kyse dynamiikasta, toiston ulottuvuudesta tai herkimpi­en sävyjen erottelusta.

Transmissiolinjaperiaatteella toimivassa BB5 SE -mal­lissa on PMC:n suurin 15 tuuman basso sekä 75 milli­metrin kalottikeskiääninen ja 34 millimetrin diskantti.
Työkalumaisesti muotoillun basson kartion edessä on
kahdeksan metallista ripaa, jotka parantavat elementin
jäähdytystä suurilla voimakkuuksilla. Nelimetrisen
transmissiolinjan tukeman elementin luvataan hoitavan
vaivattomasti vaativimmatkin sessiot.

Kotelo on ylhäältä 81 senttimetriä syvä ja kapenee
alaosastaan. Korkeus on alun toista metriä ja leveys 43
senttimetriä. Sijoitus onnistuu helpoimmin kaiuttimen
omalle vankkatekoiselle jalustalle. Vaikka kokonaisuu­den vakautta saattaisi äkkiseltään epäillä, on painopiste
massiivisten elementtien ansiosta selkeästi jalustan koh­dalla. Varsinkin kun kaiutin painaa jalustoineen noin
115 kiloa. Sitä eivät pienet tuulet heiluttele.

Asennukseen tarvittiin neljä kykenevää henkilöä. Ei
niinkään kaiuttimen painon vaan hankalan muodon
vuoksi, koska siitä ei tahtonut saada otetta.

PMC:t löysivät paikkansa aika pienellä siirtelyllä. Pis­tetaajuuksilla mitattuna alemman alueen toistossa ei ol­lut vakavia korostuksia tai kuoppia ja alin 20 hertsin taa­juus toistui suhteellisen voimakkaasti. Maahantuojan
toivomuksesta käytin kolmoisjohdotusta.

Karski kokonaisuus yllätti kaikki kävijät. Vaikka mitat
olivat tiedossa ja kuvia nähty, ei kaiuttimen massiivi­suutta tajua näkemättä sitä luonnossa. Kotelon sivujen
ja taustan viilupintojen viimeistely on moitteetonta,
mutta paljas musta etuseinä ja elementtien karu arki­suus kertovat, että nyt ollaan töissä eikä sisustamassa.

kuka

Matti Her­munen on
helsinkiläi­nen pitkän

linjan hiharrastaja.

Hänen musiikinkuun­telunsa painottuu vah­vasti ns. klassisen mu­siikin puolelle. Myös
elokuvat ja niiden mo­nikanavaäänentoisto
ovat kiinnostuksen
kohteita.

Nimikkopalstallaan
hän testaa intohimon­sa kohteena olevia,
usein sangen hinnak­kaita hituotteita. Lai­tearviot perustuvat
vankkaan kokemuk­seen useiden vuosi­kymmenien ajalta.

tuhruiseksi. Sessioihin osallistuneen kuubalaisen Orlan­do "Cachaíto" Lópezin kontrabasso luo miellyttävän pyö­reää tausta pohjalla. Lauluäänetkin olivat ilmeikkäim­mät aikoihin.

Chigaco Pro Musican näkemys Sotilaan kertomukses­ta (Reference Recordings RR-17CD) soi kerrankin mai­neensa mukaisesti. Äänitys on viimeisen päälle selkeä
mutta sävyltään hieman kuiva, jopa karu. Tosin BB5 vä­hän liioitteli epäluonnollisen metallisina äänitettyjen
tamburiinin ja lautasten ylä-ääniä. Rummun kalvon
sointi ja lyöntitapa kuuluivat moitteettomasti, samoin
se, että viimeisen osan loppuhuipennuksessa soolorum­pu panoroitiin vauhdilla lähemmäs ja keskelle.

Äänityspaikan, Medinah Templen sopivasti elävä akus­tiikka loi hienon ja uskottavan tilan. Tosin jenkkityyliin eivät
olleet malttaneet olla ruuvaamatta toisena olevaan Rimsky­Korsakovin Capriccio Espagnoliin pata- ja isorumpuihin ää­nimaanikkoja kosiskelevaa ylimääräistä potkua. Tämän
PMC:t kertoivat vääjäämättömän selkeästi – ja voimalla.

Tummasävyisen Sibeliuksen 4. sinfonian (Decca SXDL

7517) PMC:t avasivat luontevasti. Alun kontrabassojen
ja sellojen riuhtaisut se eritteli poikkeuksellisen auki.
Ensimmäisen fortissimokohdan viulujen soinnin viiltä­vyyttä ne eivät kätkeneet, vaikka jättivätkin pois jonkin
verran pahinta särmää.

Pianolevyillä pianon äänessä oli harvinaista auktori­teettia ja klangi oikea – siltä osin kuin sitä maallikko
osaa levytysten perusteella arvioida.

Rytmimusiikin kohdalla PMC:t olivat kotonaan. Jos
menon välittyminen oli tärkeämpää kuin hifistely, niin
tämä ainakin tuli selväksi. Huone notkui, jalka vippasi,
rinnassa tuntui. Jos edellä mainittujen ohella oli täh­dätty äänenlaatuun, niin kaiuttimet osasivat nostaa nä­kyville poljennon sävyt, iskujen vaihtelun, kitaran sär­män ja muut tämäntyyppisen musiikin metkut.

Monelle kuuntelijalle tärkeän tilanteon osalta BB5:t
olivat lähes erinomaiset. Studion aidot tai tehdyt tilavai­kutelmat, soittajien sijoittuminen ja yhteispeli tulivat

Monitaitaja

Vaikka BB5:n ulkoasu suuntasi odotukset voimatoistoon
ja dramaattisuuteen, oli miellyttävä yllätys, kuinka hyvin
se kykeni hiljaisten kohtien ja pienten asioiden tarkkaan
kuvaamiseen.

Malilaisen Toumani Diabatén ja maanmiehensä Ali
Farka Touren levyllä (WCD083) Diabatén kora soi ällis­tyttävän monisävyisenä, hennoimmatkin vivahteet välit­tyvät. Touren kitaran kielten sävyt olivat jääneet hieman

81